Tässä sitä nyt istuskellaan uudessa kodissa. Ahkerat muuttomiehetkin lähti jo aikoja sitten. Nyt on enää vain minä ja kissa kaksin. Tuijotan ikkunasta ulos ja hiukan turvaton olo tulee, kun en edes tiedä, mitä sadan metrin päässä sijaitsee. Entisessä kämpässäni asustelin kuitenkin kolme vuotta, joten kaikki oli jo tuttua ja turvallista. Ja olihan se myös ensimmäinen oma kotini, mikä vielä lisää haikeutta entisestään. Siellä on koettu paljon itkua ja naurua, iloja ja suruja. Voi, miten houkuttelevan turvalliselta se oma vanha pesäkolo näyttääkään nyt kuvia katsoessa!
Tuntuu hassulta ajatella, että pian joku muu muuttaa siihen, ja tekee siitä aivan omanlaisensa kodin. Mutta tällaistahan tämä elämä on, jatkuvia muutoksia. Ja toisaalta, olen erittäin iloinen ja innoissani tästä muutoksesta. Minähän toivoinkin elämääni uusia tuulia ja seikkailuja. Tarvitsen vain aikaa kotiutua. Huomenna aion rohkeana tyttönä lähteä tutkiskelemaan ympäristöä, ja ehkäpä bongata jonkun kivannäköisen tyypin jolta voisi vähän ympäristöstä kysellä; missä on parhaat lenkkipolut, kaupat jne. 🙂
Täytyy myös tässä tunnustaa että mulle on iskenyt nyt kauhea sisustusinto, koska täällä on paljon enemmän tilaa kuin entisessä asunnossa! Aion kyllä tuoda sisustukseen paljon pinkkiä (kuten moni mut tunteva arvata saattaa). Tässä ois yksi mun toivehankinnoistani:
Pinkki kattokruunu! Voiko tyttö enempää toivoa?
Ja tietysti sekaan vielä myös muutama cupcake:
Voivoi, makeannälkähän tässä yllättää. Mutta kiellän tiukasti itseäni syömästä karkkia enää tähän aikaan, ettei hammaspeikot hyökkää.
Ps. yritän saada mun kameraan muistikortin, jotta saisin sitten otettua tänne vähän kaikenlaisia kuviakin.
Pps. muistakaa kuunnella päivän fiilistelybiisi: http://www.youtube.com/watch?v=x4RJPLl7eoQ
Hyvän yön halit kaikille, nukkukaa hyvin! <3