Multa on kyselty, pidänkö blogia tai olenko hankkimassa sellaista. Tänä yksinäisenä iltana sain inspiraation, että miksipä ei.
Mietin pitkään blogini otsikkoa, monilla se on jotakin tyyliin ”my glamorous life”, jossa näyteikkunatyyliin hehkutetaan heidän täydellistä elämäänsä. Ymmärrän, onhan se inspiraatioita herättävää lukea sellaista. Mutta minä en halunnut tehdä niin, siksipä blogini otsikko onkin Just my life. Koska ei mun elämä niin ihmeellistä ole, ei kovinkaan tarunhohtoista eikä hulppeaa, mutta silti ihan mukavaa ja perus onnellista.
Luin tässä taannoin entisen koulukiusaajani blogia, ja oikeastaan tämä sai minut lähtemään vastaiskuun kertomaan omaa tarinaani. Hän kirjoitti blogissaan, kuinka oli hyväntahtoinen ja se kostautui hänelle. Missä se hyväntahtoisuus oli silloin, kun kyseinen henkilö aiheutti minulle elinikäisiä itsetunto ongelmia? Hän sanoi minulle kerran ”jos toisen tytön saa lytättyä, eikä hän ole enää uhka itselle, voi olla tyytyväinen.” Minun kohdallani hän onnistuikin tuossa, osittain. Kärsin ahdistuksesta ja itsetunto ongelmista, mutta jatkoin silti eteenpäin. Valmistuin koulusta, ja sain uskomattoman ihania ystäviä. Olen saanut kokea ihanan parisuhteen joka antoi minulle aikanaan todella paljon, ja muistoja koko elämäni ajaksi. Lisäksi mulla on ihanat tulevaisuuden suunnitelmat Turussa. Luulen, että hän tuntisi nyt suurta vihaa jos lukisi tätä, hänen suunnitelmansa ei onnistunutkaan täysin.
Nyt olen sinkkuna, ja välillä tulee hetkiä jolloin kaipaa toista viereen, mutta olen päättänyt että tästä alkaa uusi elämäni ja annan sen viedä minua mukanaan.
Kiitos ja kumarrus, rakkaudella Miltsu