Ompas jo myöhä taas. Huomaan, et tää on mulle sitä helpointa aikaa kirjottaa, illan pimeydessä rauhoittuu ja pystyy paremmin keskittymään. Kaikkialla on hiljaista ja rauhallista.
Mulle sanottiin tänään, että mun pitäisi osata tarttua tähän hetkeen ja lakata murehtimasta. Mä tiedän, että ihminen joka mulle asiasta sanoi, on täysin oikeassa. Mä olen aina ollut vähän sellainen murehtija; ”miksi mä olen tällainen, miksi mä mokaan asioita”. Välillä mulla menee hermo itseni kanssa. Enkä hyväksy sitä, että mä olen erehtyväinen, oon vain ihminen. Mutta, mitä tuo murehtiminen mua auttaa? Ei yhtään mitään, pahentaa vain asioita. Lisäksi olen äärimmäisen itsepäinen, ja haluan pysyä omassa kannassani vaikka muut sanoisivat mitä. Mutta kokoajan mä yritän olla positiivisempi. Keksiä paljon kaikenlaista uutta tekemistä murehtimisen sijaan. Ja tää blogi oli myös yksi askel kohti uudenlaista asennetta. Kirjottaminen tuo mulle paljon hyvää oloa. 🙂
Mutta jos nyt mennään näihin arkisempiin asioihin. Tänään kävin yhden lammen rannalla istuskelemassa aikani kuluksi. Nautiskelin auringonpaisteesta (kun siellä keski-suomessa kuulemma sataa kaatamalla). Muuten oli kivaa joo, mutta ampiaiset seurasi pinkkiä päätäni jokapaikkaan. Ja nehän tunnetusti on mun suurin pelkoni kohde, joten juoksin ympäri rantaa kiljuen ja huutaen, jonka jälkeen nolostuneena keräsin tavarani ja lähdin tallustamaan kotia kohti. Kotimatkalla ohitin tällaisen baarin
Tuo näyttää kyllä jo ulkoapäin niin erikoiselta paikalta, että täytyy varmaan joskus käydä katsastamassa, mitä se pitää sisällään. On tääl kyl ihan erilaisia paikkoja ja kiintoisampi ympäristö kuin Jyväskylässä – tietysti osa on myös uutuudenviehätyksen ansiota.
Lähiympäristön lisäksi olen pyöriskellyt ympäri Turun keskustaa ja löytänyt vaikka mitä mielenkiintoista. Ensimmäisellä kerralla tuli hiukan eksyttyäkin suuressa kaupungissa, mutta kaiken korvasi se, kun suuri ihastus pomppasi silmilleni seppälässä. Siellä se odotti juuri minua hyllyssään… Nimittäin nämä kynnet:
Mutta jospa sitä pikkuhiljaa rupeasi tästä unten maille, alkaa silmät jo painamaan. Toivon, että saan taas herätä aamulla siihen suloiseen näkyyn kun pikkuinen Miska köllöttää mun viekussa.
Mutta nyt lähden nukkumaan, haaveillen jostain ihanasta miehestä tän biisin siivittämänä: http://www.youtube.com/watch?v=G7NgU_TDlOo
Adios & buenas noches!
tosiaan, noita kuvia saa klikkaamalla isommaksi! t.miltsu